| Nimi | Casja | Syntynyt | 14.12.2021 Venäjällä. 7-vuotias |
| Rotu | Venäjänratsuhevonen | Tuoja | VRL-14900 |
| Väri | Musta | Omistaja | Mikhail Sokolov ja Evgenia Sirén VRL-14900 |
| Säkä | 166 cm | Rekisterinumerot | VH21-101-0030, #PKK4560 |
| Sukupuoli | Tamma | Koulutustaso | Potentiaali Int/120 |
Eloisa ja solakka tamma.
Casja on pikkutarkka ratsu joka näpäyttää herkästi takaisin jos ratsastaja ei ole avuissaan tarpeeksi selkeä tai yrittää tukeutua liikaa siihen repimällä suusta tai istumalla könössä. Se nauttii työnteosta ja oikein ratsastettuna se on melkoinen silmäkarkki, mutta jos satulassa on ventovieras perunasäkki niin tamma osaa kyllä tulkita draaman kaarta. Sen ratsastus vaatii syviä vatsalihaksia ja loputtomia hermoja, mutta hikoilu maksaa itsensä takaisin tyytyväisenä hevosena joka on motivoitunut antamaan kaikkensa.
Matkustus ei ole tamman suosikkipuuhien listalla, ja traileri onkin vähän hämärä paikka jonne mennään vastahakoisesti hevoskaverin ja kaurasangon perässä. Paikanpäällä se kuitenkin selviää melkolailla mistä vain, eikä tamma jaksa stressata liikaa vieraita paikkoja.
Maastossa on hyvä välttää ruuhkaisia teitä sillä rekat ja moottoripyörät voivat olla nuorelle tammalle liian jännittäviä.
Hyvin sosialisoitu tamma tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, mutta sattaa olla liikaa iholla ja saada näpäytyksiä takaisin. Sen puolesta kaikki tarhakaverit olisivat tervetulleita, mutta kaikki eivät kestä tamman innokkuutta joten paras mätsi löytyy rauhallisista ja tasaisista luonteista. Ei siis ole ihme miten nopeasti se solahti saumattomaksi osaksi tammalaumaa, sillä siinä missä Triinu ja Mette indoktrinoivat nuorta tammaa pahan tielle, on vanhempi ja kokenut Hilla tuomassa sille tukea ja turvaa.
| i | ii | iii |
| iie | ||
| ie | iei | |
| iee | ||
| e | ei | eii |
| eie | ||
| ee | eei | |
| eee |
Casja syntyi 14.12.2021 Länsi-Venäläisellä siittolalla emänsä toiseksi varsaksi. Se ei ollut erityisen odotettu varsa mitä siittolan omistajaan tuli, mutta valloitti nopeasti henkilökunnan sydämet rohkealla ja avoimella luonteellaan.
Casjan isälinja on täynnä menestyneitä kouluhevosia ja emän puolella on useampia lahjakkaita hyppääjiä. Tamma on poiminut geneettisessä lotossa kirsikat kakun päältä ja sillä on runsaasti potentiaalia molempiin lajeihin.
PÄIVÄKIRJA
Hevoseton on huoleton
Joulukuu 2021 – Mikael Sokolovin näkökulmasta
Mä olin aika pitkään ajatellut että ei musta mitään hevosenomistajaa tulisi. Paljon oli ajatuksella leikitelty ja Excel-taulukkoja tehty mutta mä olin monta vuotta ollut siinä mindsetissä että varaa tai aikaa ei riittäisi pikkulapsiarjessa ja koiran kanssa.
Toinen ihminen joka ajatteli samaa oli mun hyvä ystäväni Evgenia. Me oltiin tutustuttu yliopistossa ja vaikka välillä olikin ollut kuivempia jaksoja kun ei puhuttu, niin juttu luisti joka kerta puhelimessa ja kasvokkain. Oltiin käyty festarillakin pari kesää sitten.
Kun sain kuulla että Evgenia muuttaisi Etelä-Suomesta Lappiin, olin ilahtunut. Yllättynyt ja ilahtunut. Kysyin siltä puhelimessa vaikka mulla olikin jo aavistus, ja aavistus vahvistettiin faktaksi kun se kertoi miehestä jonka se oli tavannut toissatalvena. Kyseessä oli Evgeniaa vähän vanhempi mies jolla oli jo eskari-ikäinen poika entisestä suhteesta. Ne oli ilmeisesti klikanneet ihan kunnolla, sillä kihlat oli järjestetty ja muksukin matkalla. Puskin mun mielen perukoilta pienen äänen joka muistutteli siitä miten sen viimesuhteet olivat menneet, sillä halusin uskoa että nyt olisi asiat eri tavalla ja se löysi vihdoinkin hyvän kumppanin itselleen.
No, miten mun ystävän ihmissuhdekuviot liittyivät hevoseen?
Siten, että kun me alettiin taas näkemään useammin, käytiin kahvilla ja seisoskeltiin muksujen kanssa leikkipuistossa, Evgenia otti puheeksi hevoset. Se oli kuulemma Helsingissä vuokrannut jotain estepuokkia silloin tällöin, mutta halusi taas kunnolla lajin pariin. Kutsuin sen Ratsukujalle ja äitiysloman jälkeisenä talvena Evgenia aloitti viikonloppuvuorot tallimestarina ja sai Juvalasta vuokralle eläköityneen kenttähevosruunan. Pian se alkoi kuitenkin puhumaan että halusi oman.
Se alko viattomana vitsailuna, ja pikkuhiljaa vitsit vaihtuivat WhatsApin kautta lähetettyihin linkkeihin joiden takana oli ilmoituksia toinen toistaan prameammista hevosista. Myönsin kyllä Evgenialle että olin miettinyt hevosen hankintaa, mutta puhuin myös totta taloudesta ja tein selväksi ettei se ollut ainakaan sillä hetkellä kovin todennäköistä. Yleensä mä aina kyllä kahlasin kaikki ilmoitukset läpi ja kommentoin joka toiseen että ei riitä rahat, sitä seuraaviin että liian sitä tai tätä, mutta yritin myös kohteliaasti ignoorata osan etten heittäisi liikaa bensaa liekkeihin.
Mutta yksi ilta tallivuorossa Evgenia istui mua vastapäätä satulahuoneen pöytään, avasi läppärinsä ja käänsi sitten ruudun mun nähtäväkseni. Katselin tummakarvaisen hevosen myyntikuvia ja pitkästä aikaa aito kiinnostus nosti päätään mun sisälläni.
”4-vuotias. Tuotu Venäjältä Suomeen neljä vuotta sitten. Terve”, Evgenia latoi venäjäksi. Kun nostin katseeni ruudulta, se tuijotti mua suoraan silmiin.
”Misha mä luulen että tää on nyt se. Laitoin viestiä jo myyjällekin, se asuu Oulussa. Voitais mennä ensviikolla katsomaan.”
Irina Tarasovan kouluvalmennus
Tammikuussa 2022, Evgenia Siren
Enkkuviltti keikkui Casjan lavoilla kun se käveli pärskähdellen maneesissa. Mä kävelin sen vierellä ja yritin pitää itseni lämpimänä hyppimällä paikoillaan ja puristamalla käsiä nyrkkiin ja takaisin. Sää ulkona oli kaunis, mutta kireän pakkasen muisto nipisteli mun punertavaa naamaa eikä maneesissakaan kovin lämmin ollut vaikka ratsastushousujen alla oli lämpökerrasto ja saappaiden sisälle survottu villasukat. Casja oli ihan tyytyväisen oloinen, mutta mä pelkäsin jo etukäteen kuinka jäässä se olisi valmennuksen jälkeen kun hiki alkoi kuivamaan. Kukaan ei ollut tällä kertaa lähtenyt meidän mukaan, joten mä toimin kuskina, groomina ja ratsastajana eli hommaa oli enemmän kuin käsiä.
Casjasta ja varmaan minustakin huomasi ettemme olleet olleet hetkeen ihmisten ilmoilla – en osannut rentoutua ja klippaamaton tamma pälyili muita ratsukkoja kiinnostuneena. Katsomossa istui vähän ihmisiä, mutta ne vähäisetkin jotka olivat tehneet suuren virheen tulla jäätymään kiinni penkkeihinsä katsoivat meitä niin tiiviisti ettei se varsinaisesti helpottanut mun oloani. Yritin keskittyä Casjaan ja myötäillä mukana se jäykässä käynnissä.
Sillä aikaa kun keskityin pakkasenkireän tamman virittelyyn, Tarasova oli ilmestynyt maneesiin. Hän oli lyhyentynkä, pieni nainen joka oli pukeutunut paksuun turkistakkiin, saappaisiin ja nahkarukkasiin. Olin kateellinen – villapaita ja lämpökerrasto eivät pitäisi kovin pitkälle. Heivasin enkkuviltin maneesin kaiteelle ja keräsin ohjat hennosti käsiini.