Ei meriittejä
| Nimi | Helikonie | Tuotu | 24.04.2021 Saksassa, 10-v |
| Rotu | Hannover | Tuoja | Wilhelm & Agnes Müller (VRL-12701) |
| Väri | Punarautias | Omistaja | Aura Immonen (VRL-14900) |
| Säkä | 166 cm | Rekisterinumerot | VH23-011-0008, #PKK |
| Sukupuoli | Tamma | Koulutustaso | VaB / 130cm / 120cm / CIC3 |
Tässä hevosessa silmä lepää. Hilla kantaa itsensä hyvässä ryhdissä ilman ratsastajaakin näyttäen suorastaan veistokselliselta tilanteessa kuin tilanteessa – myös yltä päältä kuraisena rapakelipiehtaroinnin jälkeen. Liikkuessaan raudikko vasta kerääkin katseita, Hillalla on upeat, ilmavat liikkeet, niistä löytyy tahtia, pituutta, schwungia sun muita lainasanoja sekä kehuja. Hypyt ovat kuin jatkumo liikkeille, sen verran helposti, kevyesti ja elegantisti Hilla esteet ylittää. Ei tällä sentään olympiatason liikettä tai hyppyä ole, mutta ihan vähintään vahvaa kasia. Laatu näkyy ja tuntuu, liikkeissä ja muutenkin.
Hilla on myös mukavan suoraviivainen, mutkaton käsiteltävä, tyytyväinen ja sosiaalinen hevonen. Mikään hoitotoimenpide, lääkitseminen tai kengitys ei aiheuta inhonväristyksiä tai protesteja, ei edes epäluuloista mulkoilua. Tamma suhtautuu kaikkeen hyvin rauhallisesti sekä järkevästi, ennemmin se katselee ihmetellen tallikavereitaan, jotka vetävät hepulin matolääkkeestä tai ahdistuvat pesarilla.
Ainoa miinuspuoli, jonka aivan kaivamalla kaivaen keksin, on Hillan haluttomuus tulla portille vastaan. Ulkoilma sekä erityisesti seura (tarhakaveriksi kelpaa melko lailla kuka tahansa, myös ilkeämmät tai hermostuneemmat hevoset; tamma tulee yllättävän hyvin juttuun kaikenlaisten persoonien kanssa) houkuttelee niin paljon, ettei raudikko malttaisi lähteä sisälle ollenkaan. Se ei kuitenkaan juokse karkuun ihmisen tullessa hakevaan, vaan lähtee nätisti mukaan. Aivan mitätön miinuspuoli, tiedän.
Varsin pitkään lähinnä kouluradoilla kilpaillut Hilla vetää katseita puoleensa. Hienot liikkeet, ryhti sekä vangitseva olemus toki auttavat kouluradoilla, kyllä arvostelulajissa passaa vähän koreilla. Toki tamma on tasollaan vahva suorittaja, joka hyvän ratsastajan kanssa on hyvin todennäköinen nimi tuloslistan kärkipäässä. Vähän kokemattomammankin ratsastajan kanssa Hilla tekee kelpo ratoja, vaikkei vallan automaattiohjeukselle heittäydykään. Raudikossa on kuitenkin sen verran itsetunnonkohottajaratsun vikaa, että vaikkei se teekään asioita niin saotusti täysillä ilman kunnollista ratsastusta, se sietää paljon tehden asiat vähän puolivillaisesti kehnommillakin avuilla pyydettynä.
Esteilläkin Hillasta löytyy aloittelijaystävällinen vaihde. Kokeneen ratsastajan kanssa löytyy vauhtia sekä ketteryyttä, tasapainoa ja kylmähermoisuutta tiukkoihinkin kaarteisiin ja uskaliaisiin ratkaisuihin, aremman tai kokemattomamman ratsastajan kanssa taas edetään tasaisen rauhallista laukkaa vailla kiirettä tai terävyyttä. Hypyt tuntuvat helppoudessaan jatkumolta laukalle, kyydissä pysyy varmasti, kunhan ei irrota ohjista. Rohkeana ratsuna Hilla vähät välittää, millaisessa pusikossa on tarkoitus hypätä tai miten omituisia johteita puomien päihin onkaan kasattu. Yli mennään, kyttäämättä tai ihmettelemättä. Ei tämä kyllä muutenkaan kyttäile tai pelkää varjoja, rapinoita tai humisevaa tuulta, Hilla on varsin kylmäpäinen daami.
“Lastausongelma” ei kuulu Hillan sanavarastoon. Raudikko kävelee reippaasti rampin ylös ja alas, ei rynni, kiemurtele, jumita tai muutenkaan hankaloita matkantekoa kotona tai vieraassa paikassa. Matkantekokin sujuu heiniä rouskutellessa, mikäs hätä Hillalla olisi?
Hermothan tällä eivät petä, tosiaankaan, mutta yleisöä saadessaan Hilla laittaa charmivaihteen päälle ollen – mikäli mahdollista – vieläkin näyttävämpi kuin kotona. Tamma osaa ottaa yleisönsä, minkä lisäksi se nauttii kilpailutilanteista ylipäätään. Tykkäähän tämä kotonakin treenaamisesta, yleisön edessä tanssahtelussa tai hyppäämisessä vain on sitä jotain! Lissu T.
| i. Herrieden evm, hann, prt, 167cm |
ii. Hollfeld evm, hann, prt, 166cm |
iii. Hauzenberg evm, hann, prt, 168cm |
| iie. Ida Marie evm, hann, rn, 166cm |
||
| ie. Brigitte evm, hann, tprt, 162cm |
iei. Butler’s Evidence evm, hann, m, 164cm |
|
| iee. Alpenveilchen evm, hann, prt, 162cm |
||
| e. Marlies evm, hann, prt, 166cm |
ei. Marktbreit evm, hann, rn, 167cm |
eii. Marktsteft evm, hann, trn, 168cm |
| eie. Naila evm, hann, rt, 165cm |
||
| ee. Alwidea evm, hann, tprn, 166cm |
eei. Anonymous Almond evm, xx, prt, 162cm |
|
| eee. Reneille evm, hann, trn, 167cm |
PÄIVÄKIRJA
Heinäkuu 2023 – Kerran ponityttö, aina ponityttö?
Elämässä riittää vaiheita. Joskus niistä kasvetaan ulos, joskus ne jäävät päälle. Välillä muutos tapahtuu huomaamatta.
Aura oli vannomalla vannonut että poneissa pysyttäisiin, mutta pikkuhiljaa kylmä totuus alkoi kolkuttelemaan. Triinun jalustinhihnoista loppuivat reiät kesken. Vaikka hän olikin tarpeeksi kevyt Triiinun selkään, oli jalat oli hankala sovittaa antamaan apuja. Hän oli kasvamassa ulos lapsuuden ponistaan. Inari oli asiasta kiltisti hiljaa, mutta he molemmat ymmärsivät että parin ajat kilparadoilla alkoivat olla ohi. Triinulle oli aika löytää uusi uhkarohkea pikkukuski ja Auralle hevonen.
Myynti-ilmoitus, Lissu T.
Taattua saksalaista laatua! Ostettu suoraan kasvattajalta ja ollut koko tähänastisen elämänsä samalla suomalaisomistajalla. Helikonien kanssa on kilpailtu pääasiassa kouluratsastuksessa, jonkin verran helppoja este- ja kenttäluokkia, täysin ratsastajan lajimieltymyksistä johtuen. Toki Helikonie on tyylikäs kouluratsu, mutta siitä löytyy kyllä ruutia ja skouppia hyppäämiseen. Hyvä kenttähevonen tai allrounderi, ei tuleva olympiapeli mihinkään lajiin, kuitenkin täysin passeli vähän joka lajiin. Toki mieluiten siihen kenttään, mikäli myyntivälittäjältä kysytään.
Tyylikkään ulkomuodon lisäksi Helikoniella on kolme laadukasta askellajia, hyvä hyppytekniikka sekä selväpäinen, rohkea luonne. Tämä hevonen ei nirsoile ruokansa suhteen, kauhistele vesisadetta tai tuulenpuuskia, ei etsi eikä löydä pikku-ukkoja pusikoista tai ota nokkiinsa väärän lämpöisestä pesuvedestä. Ratsastajan apujenkaan kanssa ei ole ihan niin justiinsa, tamma antaa paljon anteeksi (muttei tietenkään tee asioita niin sanotusti täysillä, jos siltä jotakin pyytää puolivillaisesti tai vaillinaisin avuin). Hyvä opettaja tai kisakaveri konkarille, taipuu monen tasoisen ratsastajan kumppaniksi.
Heinäkuu 2023 Estevalmennus
Inari nojaili katsomon kaiteeseen ja katsoi kun Aura keräili rautiaan ohjat käsiinsä. Aikatauluissa oli tapahtunut kämmi ja he vasta aloittelivat alkuverryttelyään, vaikka tarkoitus oli että Inarin saapuessa olisi itsenäinen verryttely jo alla. Toisaalta uutta ratsukkoa ja vasta hennosti rakenteilla olevaa yhteistyötä oli mielenkiintoista seurata. Inari ei vielä itse koskaan noussut Hillan satulaan, mutta jo maasta käsin oli ilmiselvää että se oli laadukas hevonen hyvällä korvien välillä.
Sekin oli selvää, että kyseessä oli aivan eri kaliiperin ratsu kuin Triinu, Auran viimeponi. Paitsi kirjava ja raudikko kantoivat toisiaan aivan eri tavalla, olivat myös niiden energiatasot olivat kuin yö ja päivä ja ratsastettavuudessakin varmasti suuria eroja. Siispä oli ymmärrettävää että Aura sai hikoilla aivan uudella tavalla Hillan satulassa etsiskellessään vieraita pelinappuloita.
Huolellisen alkuverrettelyn jälkeen Aura antoi Hillalle hetkeksi pidempää ohjaa ja he kävelivät uralla Inarin edessä. Inari oli jättänyt viimeiseltä sessiolta kaksi sarjaa ja yhden okserin maneesiin, ja ensimmäinen tehtävä olikin nostaa käynnistä laukka ja ratsastaa hyvät tiet ja hypyt noin puolimetrisille ristikoille. Aura oli alkuverryttelyistä lähtien käyttänyt liian arasti kättään, ja ensimmäinen korjattava asia olikin ohjastuntuma – Hilla kun ei ollut moksiskaan kevyistä puolipidätteistä jotka olisivat riittäneet herkkäsuisen Triinun herättelyyn.
“Pidä se tuntuma vieläkin kevyenä mutta älä anna niiden ohjien roikkua”, Inari ohjeisti. “Se on aika vahva hevonen joka tukeutuu käteen, yritä pitää se kevyenä edestä mutta älä anna rykiä noin.”
Aura nyökkäsi ja teki käskettyä.
”Ota seuraavaksi tuo pysty pitkällä sivulla.”
Lisää tekstiä
Olikin niin että Hilla opetti Auraa eikä toisinpäin, ja Inarin mielestä se oli ihan hyvä juttu. Tamma oli juuri oikea mätsi jatkoa ajatellen, ja se tulisi opettamaan Auralle valtavasti.
12. joulukuuta 2023
Lumi oli laskeutunut Rovaniemelle jo kuukausi sitten ja mä olin kyllästynyt. Se olisi voinut olla yhden viikon juttu, kiva nähdä suakin ja hei hei. Ehkä mä olinkin sisimmässäni etelän tyttö. Saanut Hollannissa toisen asteen Etelän vetelän syndrooman eikä parannuskeinoa ollut.
Vitsit sikseen, olihan se omalla tavallaan kaunista. Iltahämärässä siniseksi värjäytyvä lumi, suuret lumihiutaleet ikkunassa ja höyryävä hengitys… kunnes auto ei enää käynnisty aamulla, hevosen kavioissa on viiden sentin tilsat ja itsepäinen räkätauti vaivaa toista viikkoa. Ask me how I know.
Auto oli käynnistynyt roikan ja rukousten voimalla ja yliopistolta päästessäni sain sen käynnistymään udestaan. Kolmas kerta varmaan näyttäisi sitten illalla miten on, mutta sitä ennen ajoin radio pauhaten tallille ja parkkeerasin Volvon Inarin pihaan koska varsinaista parkkia ei oltu aurattu. Kävelin sieltä sata metriä talliin, hain tyttöjen riimut ja suuntasin toiset sata metriä tarhoille.
Välillä tallille lähtö ja pakkas-vitun-tuuleen pukeutuminen oli raskasta, mutta kaikki se tuska ja kipu kaikkosi sekunnissa kun näin parin silmiä jotka maksoi mulle elannon mutta olivat joka kerta sen arvoisia. Triinu ja Hilla olivat jo valmiina porteilla, nekin olivat valmiita kahdenkymmenen asteen pakkasen kanssa eivätkä ryhtyneet tavanomaiseen kissa ja hiiri-leikkiinsä. Talutin tammat talliin ja riisuin niiltä loimet, ja raahattuani ne kuivaushuoneeseen otin Hillan käytävälle harjattavaksi ja laitoin Triinulle heinät.