Triinu

Nimi	Trioli	Syntynyt	01.01.2021 Ruotsissa , 10-vuotias
Rotu	Risteytysponi (welsh x american baskhir curly)	Tuoja	Erik Johansson VRL-14900
Väri	Ruunikonkirjava	Omistaja	VRL-14900
Säkä	138 cm	Rekisterinumero	VH21-102-0049, #PKK4360
Sukupuoli	Tamma	Koulutustaso	HeA/80

Poni isolla P:llä mutta tamma vielä isommalla T:llä. 

Vaikka tammalla onkin lastenponin ulkokuori ja habitus, eivät Triinu ja pikkulapset mahdu samaan lauseeseen. Monesta syystä joita ei tässä tekstissä millään ehtisi käydä läpi, mutta sanotaan että se on… Voisi kai sanoa ettei Triinun kutsumus ja elämäntyö ole opetusmestari joka kiertää ympyrää puoli tuntia ja vaihtaa välillä suuntaa.

Ei tamma kuitenkaan suoranaisen ilkeä ole, pikemminkin puolestapuhuva todiste urbaanilegendalle että kahdella otsan karvapyörteellä ja junttitason itsepäisyydellä olisi jokin välitön yhteys. Pieni poni, suuri ego -lause sopii myös kuin nenä päähän.

Pienestä koosta ja paksusta kallostaan huolimatta kunnostautunut ratsuna, suorittaa sujuvasti Helppo A:n tehtäviä ja hyppää irtona jopa metriä. Satulan alla Triinu on hyvällä tuulella ollessaan monipuolinen yleisratsu, joka tarjoaa hyvän oppimiskokemuksen juniori-ikäiselle ratsastajalle.

Hyppääminen on sen mieleen mutta koulutreenikin maistuu välillä. Tamma nauttii kilpailemisesta ja vaikkei se ehkä olekaan mikään ruusukehai, napsii se silloin tällöin sijoja ja kotiinviemisiä ja ennen kaikkea tykkää matkustelusta ja uusista paikoista.’Satulan alla Triinu on hyvällä tuulella ollessaan monipuolinen yleisratsu. Hyppääminen on sen mieleen mutta tarpeeksi virikkeellinen koulutreenikin maistuu. Tamma nauttii kilpailemisesta ja vaikkei se ehkä olekaan mikään ruusukehai, napsii se silloin tällöin sijoja ja kotiinviemisiä ja ennen kaikkea tykkää matkustelusta ja uusista paikoista.

i Ravel wB, ruunikonkirjava, 132 cm	ii Rosset wB, 124 cm, mustankirjava
	ie Malika wA,ruunikonkimo, 121 cm
e Tabita abc, ruunikko, 134 cm	ei Ulrik  abc, musta, 142
	ee Tirana abc, ruunikonkirjava, 134 cm

Jälkeläiset: Tove 2022

PÄIVÄKIRJA

Projektiponi

Myydään 4-vuotias ponitamma. Vähän käsitelty, asui Luulajassa suuressa laumassa mutta Suomeen tuonnin jälkeen alettu totuttaa käsittelyyn ja ajoon. Projektiluontoinen, ei lähde kotiin jossa joutuu lasten käsiteltäväksi.

Inari sulki tietokoneen näytön ja hörppäsi pimässä olohuoneessa kylmenneestä kahvikupistaan. Tuttu oli linkannut hänelle myynti-ilmoituksen ponista ja kutsunut viikonloppuna katsomaan, ja nainne nainen aavisteli jo miltä lopputulema näyttäisi.

---

Kilpailuissa
13. heinäkuuta 2021

Oosa kääntelee sen suippoja korvia ja mä hypistelen hermostuneena käsissäni olevia grippipintaisia ohjia. Me ollaan yhtäkkiä keskellä kilpailualuetta, minä ja pyöreä, klippaamaton ponini. Ohikulkevilla ratsukoilla on hienot letit ja viimeisen päälle olevat varusteet, mun kisatakin päällä on koon liian suuri kevyttopatakki ja Oosalla ei ole edes valkoista huopaa.

Mitä me edes tehtiin täällä, virallisissa kilpailuissa?

”Noniin, ohjat käteen ja menoksi”, Inari huikkaa kävellessään jo kohti verryttelyaluetta. Mun ratsastuksenopettajallani oli valkoiset kisahousut, kuomat ja pitkä keltainen toppatakki eikä mua yhtäkkiä enää hävetäkään niin paljon meidän varustus.

Painan jalkapöydän kevyesti Oosan kylkiin ja se lähtee kiireen vilkkaa valmentajamme perään. Tutussa, ponimaisessa käynnissä olo on heti rauhallisempi. Ehkä tämä ei menisikään niin huonosti.

Kentällä pyörii monenlaista ratsukkoa valmistautumassa Helppo B -starttiin. Mä nään ainakin shetlanninponeja, puoliverisiä, laahustavia isoponeja ja viimeisen päälle puunattuja ratsuponeja. Me kävellään alkukäyntejä uran sisäpuolella ja Oosa on ihan hyväntuulisen oloinen siitä huolimatta että ympärillä pörrää meidän mittakaavalla valtava hevos- ja ihmismassa.

Mä osasin tietenkin meidän radan ulkoa, mutta silti pieni jännityksen haamu kalvoi mua kun kovaäänisistä kuului meidän nimet. Verryttely oli mennyt hyvin ja kotona oltiin keskitytty koko viikko radan eri osiin ja sen kokonaisuudessaan ratsastamiseen, mutta kun Oosa ravasi alkutervehdykseen ja katsomo tuijotti meitä silmä kovana, pieni tuskanhiki hiipi mun niskaan.

Inari näytti meille peukkuja katsomon eturivistä.

---

Estevalmennus
14. maaliskuuta 2022

Estevalmennus tuntuvan tauon jälkeen oli juuri se mitä me ratsukkona tarvittiin, mutta ei se helppoa ollut nutturaa kiristää ja lähteä tosissaan hyppäämään kun molempien kunto oli päässyt laskemaan tuntuvasti. Mulla oli omituinen olo Triinun pienissä askelissa kaikkien suurten puoliveristen jälkeen ja tamman energiat olivat katossa kun se oli koko viikon vain ollut pihatossa ja käynyt yhdellä hölkällä.

Alkuverryttely onnistui vauhdikkaissa merkeissä. Meidän kanssa maneesissa oli kaksi hevosratsukkoa, ja kaiken hikoilun seasta kerettiinkin naureskella ratsujemme tuntuvaa kokoeroa. Meille oli rakennettu matala ristikko verryttelyesteeksi ja hyppäsin sen pari kertaa varmistellen että Triinu kuunteli apuja lähestymisessä ja suostui yhteistyöhön. Se tuntui ihan notkealta ja kuuliaiselta mutta tiesin että kun alettaisiin hypätä pidempää rataa nousisivat kierrokset aika herkästä kattoon. Sillä välillä kun me nostettiin lämpöä niin valmentaja pyöri maneesissa korottamassa rakentamaansa rataa. Puomeista oli koottu viiden esteen rata melko rennoilla linjoilla ja korkeus oli meille aivan naurettava – Triinu olisi mahtunut kävelemään ylimmän puomin ali.

Kun oli meidän vuoromme laskettiin rataa tuntuvasti. Triinu tuntui yhteistyöhaluiselta ja se pärskähteli rennosti kun nostin laukan ja ratsastin yhden suuren ympyrän esteiden lomassa. Ensimmäinen hyppy oli siniraidallinen okseri pitkällä sivulla. Triinu sovitti askeleensa hyvin suuremmille hevosille rakennetuilla linjoilla ja sain sen ratsastettua seuraavalle hypylle – kaksiosaisen sarjan ensimmäiselle osalle, sinimustalle pystylle.

“Tässä hyvä ei yhtään kovempaa. Kokoo sitä vähän enemmän. Hyvä. Kato estettä. 1,2,3 Myötää. Taas vähän kokoot. 1,2,3 myötää.”

Ohjasin Triinun ympyrälle kun se alkoi kuumumaan. Kun pakka oli taas kasassa jatkoimme neljännelle esteelle joka oli mielenkiintoisen näköinen vesiamatto-okseri lyhyellä sivulla. Triinu oli hieman epäilevä ja kiemurteli lähestymisen aikana, mutta maiskutin sitä eteenpäin ja yritin muistaa olla jäämättä puristamaan liikaa.

“Nyt vähän lisää laukkaa. 1,2,3 myötää. Oikein hyvä!”

Viimeinen hyppy. Punainen ristikko ylittyi kunnioitettavassa vauhdissa ja pienen kompuroinnin kera ja siirsin Triinun käyntiin. Valmentajakin taputti.

---

Sømmersolverv 2022 – esteradan kuulutus

Tämä kirjava pikku söpöläinen on Trioli, ratsastajana suomalainen Aura Immonen! Uusi tuttavuus katsojille, mutta miten sujuu ratsukon debyyttisuoritus?Vautsi vau! 62,91 s ja puhdas rata – 0 vp! Hän kiilaa luokan toiselle sijalle!”

---

Sommersolverv 2022

Nyt kun on taas sopivasti vierähtänyt pari kuukautta niin on aika kelailla keskikesään kun Triinu ja Aura lähtivät Norjaan kilpailemaan. Mukaan ei lähtenyt tällä kertaa kotoa muita hevosia tai ratsukoita mutta matkan varrelta napsittiin traileriin toinenkin kilpaponi. Tukijoukkoina ja ratissa oli Inari ja 

Koulurata meni hyvin. Hakusessa oli puhdas suoritus hyvällä energialla ja jotain sen suuntaista saatiinkiin – kaksikon toinen yhteinen Helppo A ja prosenttejä kertyi reippaasti enemmän kuin viime kerralla!

Esteet olivat tämän reissun pääjuttu ja 80 cm starttia valmisteltiin ruusuke mielessä. 

---

12.3.2023 – Ponikopla liikenteessä

“Ei tätä jaksa uskoa!”  

Inari oli huitaista kahvikuppinsa nurin kun hän vääntyi katsomaan ovelle päin.  

“Mitä?” 

“Ne on Raitaloiden pihassa.” 

“Taas?” 

Inari kompuroi kiroillen satulahuoneen poikki ja kiskaisi naulakosta takin, jota pukiessaan hän hölkkäsi Valpurin perään. Hän huomasi vasta silloin, että lettipäinen nainen oli puhelimessa. 

“Me ollaan nyt tulossa. Juu. Juu. Riimut, kyllä.” Hän sulki puhelimen ja huokaisi.