Sigrane

First Champion, ★★

Nimi	Sigrane	Tuotu	01.01.2021 Suomessa
Rotu	Suomalainen puoliverinen	Tuoja	Stal Hartholt (VRL-14900)
Väri	Mustanruunikonkirjava (splash)	Omistaja	Stal Hartholt (VRL-14900)
Säkä	165 cm	Rekisterinumerot	VH21-031-0044, #PKK4400
Sukupuoli	Tamma	Koulutustaso	VaB/160/CIC4

Satulasta käsin Sigrane on vahva, helposti kuumuva ratsu joka ei todellakaan sovi aloittelijan käsiin. Se on herkkäsuinen hevonen joka triggeröityy vahvasta kädestä ja ruunikon ohjia saakin pidellä kuin pikkulintuja konsanaan. Sitä on ratsastettu erinäisillä kuolaimettomilla ja pehmeillä kuolaimilla, mutta vahvan ja helposti kuumuvalle hevoselle on ollut vaikeaa löytää kuolainta jota se kestää mutta kuuntelee. Sigrane on ammattilaisten hevonen joka voi käydä osaamattomissa käsissä melko vaaralliseksi. Se ei ole varsinaisesti pahantahtoinen, mutta kovakalloinen tamma toimii parhaiten kun sillä on selkeä auktoriteetti jota kuunnella. Omalle ihmiselle se voi käydä jopa vähän pehmoksi, mutta tuntemattomia tamma yleensä vierastaa.

---

Sukuselvitys

i. Blue Genes, hevonen täynnä mahdollisuuksia. Ori oli suomalaisen kasvattajansa ylpeydenaihe joka myytiin varsahuutokaupassa hyvällä hinnalla ja hyppäsi ratsastajiensa kanssa 160 cm ratoja suuren ja arvostetun Saksalaisen tallin nimen alla. Se oli tunnettu luonteestaan esteradan sisällä eikä sen ulkopuolella, ja vaikeana pidetyn ori tiedettiin vaihtavan hoitajia kuin sukkia sillä kukaan ei kestänyt sen hyökkäilyä ja puremista. Ehti jättää kourallisen jälkeläisiä, mutta kuoli odottamattomasti 15-vuotiaana hoitovirheen takia.

ii. Blue Feelings oli kaunis suomalaisori joka kilpaili aina Grand Prixissä asti ja napsi muutaman sijoituksen kansallisella tasolla. Se oli kysytty jalostushevonen jolla oli merkittävä vaikutus ajan puoliverikasvatukseen Suomessa ja jätti jälkeensä 50 jälkeläistä astuen tammoja lähinnä Pohjoismaiden alueella. Lopetettiin pitkälle edenneen nivelrikon vuoksi 26-vuotiaana.

ie. Gloria oli sievä ja hyvähermoinen harrastetamma joka vietti suurimman osan ratsu-urastaan kilpahevosena ja siirtyi vanhoiksi päivikseen jalostukseen. Se oli sellainen niin sanottu vähän parempi harrastushevonen, ei aivan Grand Prix ainesta muttei mikään ratsastuskouluhevonenkaan. Se kilpaili omistajansa kanssa Pohjoismaissa aina 130 cm tasolle asti ja varsoi kaksi varsaa ja toimi sijaisemänä yhdelle menetettyään omansa. Gloria kuoli laitumelleen 29-vuotiaana.

e. Sangria, yksi arvostetun puoliverisiittolan kantatammoja jonka nimi löytyy usean hevosen sukutaulusta. Mustan jääsilmän elämä oli vaakalaudalla alkumetreiltä asti sillä se syntyi viileästä alkusyksystä laitumelle ja oli paleltua kuoliaaksi. Kuoppaisesta alusta huolimatta tamma päääsi starttaamaan 140 cm luokissa asti kirjoittaen tasavarmaa tulostaulukkoa ja ihastuttamaan samoihin aikoihin näyttelytuomarit sirolla olemuksellaan. Tamma starttasi jonkin verran myös Grand Prix- tasolla, mutta varsin nuorena saadun kroonisen jännevamman vuoksi se siirrettiin kevyeen liikutukseen ennenkuin sen suurten areenojen ura ehti alkaakaan. Sangria toimi siitostammana ja varsoi 25-vuotisen elämänsä aikana 6 kertaa. Sen luonne oli kultaa pikkuvarsasta harmaantuneeksi vanhaksi rouvaksi.

ei. Vahvoilla rotuleimoilla ja silmiinpistävällä värillä edukseen erottuva Gin Rickey ei ehkä loistanut Grand Prix tasolla, mutta teki hyvän uran keskinkertaisena hyppääjänä jolle oli kysyntää jalostuksessa värinsä ansiosta. Vaikkei se nousuutkaan julkisuuteen kansainvälisten luokkien palkintojenjaoissa, oli ori 90-luvun kiiltokuvalapsi Euroopassa näyttelykatsomoita kiertäessään. Kuoli 26-vuotiaana vanhaan ikään ja jätti jälkeensä nipun kauniin värisiä ja hyvärakenteisia jälkeläisiä ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

ee. Sevilla oli hyvän kisauran tehnyt Grand Prix-tason hyppääjä kun se eläköityi 15-vuotiaana varsantekoon. Kuvankaunis kimo ehti pitkän elämänsä aikana kasvattaa viisi varsaa joista kaikista kasvoi terveitä ja hyvähermoisia estehevosia lajin huipulle. Se lopetettiin harmillisen aikaisin kimosyövän vuoksi mutta nautti koko 18-vuotisen elämänsä ajan tallin suosiota lempeän ja avoimen luonteensa ansiosta.

i Blue Genes 170 mrn fwb	ii Blue Feelings 169 mkirj fwb	iii Blue World 165 rn fwb
		iie Insomnia 167 rtkirj kwpn
	ie Gloria 165 rn swb	iei Lorenzo 172 rn holst
		iee Regina 163 m swb
e Sangria 164 rnkirj fwb	ei Gin Rickey 168 rtkirj trak	eii Cosmopolitan 164 rtkirj trak
		eie Geneva 169 m xx
	ee Sevilla 162 mkm fwb	eei Attention 171 rnkm swb
		eee Selena 164 m fwb

PÄIVÄKIRJA

Comber Cup
Teksti- ja kuvatuotos kolmanteen osakilpailuun 2021

Kaikki oli lähtenyt kiusoittelevasta vitsistä tallin sisällä. Niin, se Comber Cup. Aivan, voisihan sitä…

Kun ilmoittautuminen oli sitten oikeasti koittanut, oli Elaine joutunut miettimään kahdesti kirjoittaessaan sormet näppäimistöllä empien; takana oli vuoden tauko suurista areenoista ja sen vuoden Sigrane oli ollut sivussa treeneistä varsottuaan myöhään syksystä 2020. Tamma oli vasta palaamassa treeniin ja takana oli muutama startti matalammalta tasolta, ja vaikka Elaine tiesikin ykköshevosensa suorittavan vaikka puoliväkisin, takaraivossa kyti pelko siitä ettei kolmen kuukauden treeni riittäisi Hollantiin lähdettäessä. Vastassa oli kuitenkin koko hevosmaailman huippunimet, paljon tuttuja ratsukkoja… Viitsisikö sitä nyt itseään nolaamaan lähteä?

No, kaipa he olivat sitten viitsineet, Elaine oli tuuminut katsoessaan Ilonan letittävän kilpailupaikan hälinää uteliaasti tiirailevaa tammaa. Treenitunteja oli alla ja tavallisesti vähän luisevan oloinen tamma oli silmämääräisesti melkein tavallista paremmassa kunnossa. Silti korventava jännityksentunne painoi Elainen vatsaa kun Sigrane ravasi hänen allaan esteiden seassa ja katsomon ja kollegoiden jakamaton huomio oli heissä.

150 senttimetrin korkuinen rata vaati tarkkaa ratsastusta ja tiukkoja teitä, tässä seurassa puhdas rata ei merkitsisi mitään jos kello näyttäisi toista. Elaine kertasi kuumeisesti rataa ja kuljetti katsettaan esteeltä toiselle.

Hän nosti hieman tärisevän ja hanskassa hikoilevan käden kypärän lipalle, nyökkäsi ja kilahdus soi areenalla. Nopeasti ohjat käteen ja – ei pohkeita ehtinyt edes antaa, pieni jännittyminen satulassa oli tarpeeksi terävä merkki tammalle nostaa ilmava, odottavan jännittynyt laukka. Vaikka sillä olikin vuosien edestä rutiinia suurista radoista, oli se virittyneemmän ja odottavamman oloinen kuin yleensä.

Joku huusi katsomossa ja Elaine tunnisti äänestä sen Ilonaksi, nainen roikkui groomien alueella aivan kentän vieressä, vilkutti ja näytti kai peukkua. Sigrane tuntui letkeältä ja se eteni hyvässä temmossa. He kiersivät okserisarjan laukassa ja Elaine käänsi katseensa ensimmäiselle esteelle. Pidätä, pidätä, päästä… Ja toinen hyppy oli suoraan edessä. Sigrane oli kuumua yli ja se harppoi pari suurta askelta, lähti hieman liian ajoissa hyppyyn ja pelasti tilanteen venyttämällä itsensä gepardimaiseen loikkaan. Elaine kuuli pahaenteisen puomin kolahduksen, mutta ei ehtinyt katsomaan taakseen ja tarkistamaan oliko sinipunainen puomi vielä kannattimillaan…

---

Comber Cup
2022

Kisoihin lähtö oli aina joissain määrin stressaavaa, mutta tällä kertaa olivat lähtöhetket aiheuttaa Elainelle aivan erityisen harmaita hiuksia. Ehkä hän oli tullut vanhaksi tai sitten tavaran määrä oli vain lisääntynyt, mutta kahta hevosautoa pakatessa punainen lanka lipsui kaikkien käsistä ja jokainen sai välillä pysähtyä päätään raapien pohtimaan mikä puuttui tai oliko jotain ylimääräistä eksynyt mukaan. Oli nimittäin päässyt käymään niin, että lähes koko talli oli lähdössä samoihin kilpailuihin. Samaan aikaan. Samalta parkkipaikalta. 

Elaine seuraili työkaveriensa ja tuttujensa ryntäilyä ja pohti hymähdellen mitä varsinaisena lähtöaamuna olisikaan edessä. Olihan sitä nyt ennenkin matkustettu, mutta näin suurella porukalla oli aina olemassa riski aikataulujen venymisestä ja muista esteistä. Sen ja erityisesti nykyisen tauti- ja maailmantilanteen valossa olikin ihan mukavaa, ettei kilpailuihin lähtö edellyttänyt rajanylitystä vaan edessä oli pelkkä parin tunnin ajo Rottendamiin.

Matkaan oli lähdössä paljon ensikertalaisia ja raaempia hevosia, mutta oli seassa myös pääluokissa sijoituksia havittelevia konkareita mukaanlukien Sigrane joka oli viimevuonna sijoittunut toiseksi 150 senttimetrin luokassa ja debytoisi nyt Comber Cupin pääluokassa kovin odotuksin. Kilpailu tulisi olemaan jälleen kova – saapuisivathan mittelöön maailman huippuratsukot – mutta Elainella oli käsillä olevia hevosia ja ratsastajia katsellessa ihan toiveikas olo. Pohjatyö oli jo tehty ja nyt mentäisiin vain tekemään parhaansa ja nauttimaan suuren maailman kisaglamourista pitkän treenitalven jälkeen.

Hän ei itse kilpailisi kuin kahtena päivänä, mutta luokkia riitti koko pitkäksi viikonlopuksi ja valmentajan ja hevosenomistajan roolissa hän tiesi tulevansa viettämään paljon aikaa kentän reunalla. Hän olikin kiinnostunut näkemään miltä hänen kasvattiensa debyytit näissä arvokisoissa tulisivat näyttämään: 5-vuotiaaksi kääntyvän Regatin kanssa lähdettiin hakemaan tuntumaa suurempiin areenoihin ilman sijoituspaineita mutta 6-vuotiaalta Vittoriolta odotettiin ihannetilanteessa paikkaa tuloslistojen kärkipäästä. Elaine oli seurannut orin treenejä satulaanlaitosta nykyhetkeen, ja luotti kyllä Rickin ja tämän tiimin sanaan siitä että ori oli valmis siihen mitä suuren areenan puitteet ja huippuratsukkojen vastus vaativat. Ja olihan se: kivisen alun ja pandemia-ajan sairastelun jälkeen päistärikkö oli kunnostautunut silmissä ja osoittanut että skouppia ja hermoja löytyi kyllä tarvittavalle tasolle. Aluksi Elainella oli ollut aikomuksenaan ratsastaa itse kasvattiaan kilpa-areenoilla, mutta kun talli alkoi täyttyä nuorilla hevosilla ja aikaa ei riittänyt kaikkeen oli Rick ojentanut auttavan kätensä ja ottanut pian roolin Vittorion edustus- ja pitkälti kotikuskinakin. Comber Cup oli ratsukon ensimmäinen varsinainen näytönpaikka ja Elaine odottikin innolla mitä tulevan piti.

Jo edellämainitun Sigranen kanssa Elaine ratsastaisi sunnuntaina pääluokassa, ja varsalomalta palannut tamma tuntui olevan mukavassa vireessä. Sillä oli enemmän kansallista kisakokemusta kuin osalla saman tason ratsastajista, mutta tauon jälkeen oli aina hieman kysymysmerkin alla minkälaisen radan se hyppäisi. Lähtöasetelma muistutti viimevuotista – Sigranella oli silloinkin alla tuntuva kisatauko keskellä kautta mutta se oli skarpannut hyvin loppua kohden tuoden kotiin kakkospaikan ruusukkeen. Niinpä nytkin lähdettiin pitämään hauskaa mutta myös hakemaan sijoitusta tuloslistan yläpäästä.

Tulip Carneval
10.04.2024 TUOTOS