Greta

NimiKielokummun KuningatarkompleksiSyntynyt7.8.2021 Suomessa
RotuSuomenhevonenKasvattajaKielokumpu
VäriPunarautias liinaharjaOmistajaRatsukuja
Säkä154 cmRekiterinumerotVH21-018-1109
SukupuoliTammaKoulutustasoVaativa B

Greta on ryhdikäs, hiven orimainen tamma joka pitää itsestään herkästi meteliä eikä jää sivuun kun tapahtuu; usein kun on niin että tamma on se mitä tapahtuu. Se kantaa huvittavan koppavan ylpeästi tallin kuningattaren kruunua ja tuntuu pitävän omistajaansa henkilökohtaisena palvelijanaan. Luonnollisesti Greta myös hallitsee valtakuntaansa itse eikä kuninkaita tai prinssejä kaivata sekoittamaan asioita; tässä lienee maailman krantuin tamma mitä oreihin tulee.

Ratsaille noustessa täytyy pitää yllä lempeää otetta, sillä auta armias jos ratsastaja rysähtää liian voimakkaasti satulaan, siinähän menevät arvokkaan neidin plasmat vuosisadan solmuun! Greta on osaavan ja kehonsa hallitsevan kuskin ratsu, sillä se ei katso kovin pitkään rauhatonta pohjetta tai kovaa kättä. Kun kemiat taasen sopivat yhteen ja ratsukko puhaltaa yhteen hiileen eikä käy jatkuvaa henkistä kädenvääntöä, on tamma suomenhevoseksi kevyt ja pehmeä ratsastaa.

Tallissa Greta on ylpeän tyyni niin kauan kuin sitä käsittelee silkkihansikkain – siinä vaiheessa kun palvelijan käteen eksyy liian karkea harja, satulahuopa menee hieman ryppyyn tai jotain muuta aivan ylitsepääsemätöntä pääsee sattumaan, napsahtaa tamman hammaskalusto ilmassa ja painuvat korvat syvään luimuun. Hyvänä päivänä Greta on kuitenkin ihan auliisti hoitajansa puunattavana, onhan se välillä ihan mukavaa saada rapsutuksia ja nuokkua käytävällä puunattavana.

Laumassa Greta on aina juonittelemassa johtajan paikkaa ellei se ole jo sellainen, ja vaikkei tamma olekaan suoranaisesti riidanhaluinen, ei se anna muiden hevosten edes yrittää hyppiä silmilleen. Ilmarako on hyvä pitää tarhan porttien ulkopuolellakin, ja vilkkaissa tapahtumissa tamman häntään sidotaan usein punainen rusetti.


Tutustu sukutauluun (4)

Kukkiksen Töttöröö

PP-MVA, PKK-V, SLA-II, ERJ-III, SV-III, EV-I

sh, ruunikonkimo, 157

ii Kukkiksen Tsädääm

SLA-II, YLA2, SV-III

sh, ruunikonkimo, 158

iii Kukkiksen Mikitin

sh, ruunikko, 154

iie Kukkiksen Kastehelmi

sh, ruunikonkimo, 153

ie Moon Loviatar

PP-MVA, PKK-V, ERJ-II, SLA-I, YLA2, SV-I 

sh, ruunikonkimo, 155

iei Moon Verjnuarmu

SLA-I, ERJ-II, YLA1, Jälk. C

sh, rautiaankimo, 155

iee Moon Oskariina

KTK-II, SLA-I, ERJ-II, YLA1, Jälk. C

sh, rautias, 160

e Newerran Purppuranoita 

FF

sh, punarautias liinaharja, 155

ei Virmalan Vision

sh, vaaleanrautias liinaharja, 158

eii EP Montaja 

Fn, PP-MVA, KTK-II

sh, rautias liina, 157

eie Seppeleen Pihlakko

PP-MVA

sh, rautias liina, 163

ee Ruolammen Haaveuni

sh, rautias, 152

eei Valtarian Vänrikki 

sh, 157

eee Kaihomieli

sh, tummanpunarautias, 154

Jälkeläiset: Kielokummun Taikatar 2022


PÄIVÄKIRJA

31.8.2021 Ratsuhevosten laatuarvostelu

Lähdimme Gretan kanssa ratsuhevosten laatuarvosteluun aika pienin odotuksin, sillä en oikein jaksanut uskoa että 4-vuotias tammani olisi kovin edustavasti viitsinyt esiintyä. No, tähtien asennot olivat sittenkin kunnossa ja arvostelupaikalle saavuttuamme trailerista peruutti harvinaisen yhteistyöhaluinen ja hyväntuulinen tamma. Ehkä se oli osittain sitä että Greta tiesi pääsevänsä tuomariston ja yleison ihailtavaksi ja siitähän tammani piti aivan suunnattomasti. Olin koko aamun pessyt, puunannut ja selvitellyt tamman karvan ja jouhet ja klipannut sen viime viikolla. Ja täytyihän kuningattaren kamarineidinkin näyttää edustavalta; olin kiinnittänyt hiukset tiukalle nutturalle ja pukeutunut siisteihin vaatteisiin joissa tosin oli jo nyt kuparinpunaisia karvoja.

Yleisvaikutelmasta saimme pyöreän kympin, joka tietenkin ilahdutti. Rakenteesta 7,5, ihan mukava pistesaldo vähän keskenkasvuiselle tammalle. Luonteesta ja käsiteltävyydestä saimme luultavasti sääliseiskan, mutta se oli iloinen yllätys. Askellajien puhtaudesta nappasimme päivän toisen kympin ja liikkeiden tahdista ja irtonaisuudesta seiskan joka on suomenhevoselle kuitenkin ihan mukiinmenevä numero.

Päivän päätteeksi oli aika nousta ratsaille ja Greta alkoi pikkuhiljaa väsyä eikä yhteistyö toiminut. Ratsastettavuudesta siis muiden numeroiden rinnalla ikävä 4,5. Kapasiteetista kuitenkin päivän kolmas kymppi, tuomari totesi että Gretassa on “selkeästi potentiaalia, mutta tänään emme osanneet esittää sitä”. Kunnosta ja kestävyydestä vitonen, aika siis karistaa kesäkilot ja lähteä treenaamaan hiekkakuopille laukkamaastoon.

Kokonaisuudessaan päivä oli ihan antoisa, hevonen käyttäytyi ja kotiinviemisiksi saimme Superior Grande -palkinnon prosentein 78,333%. Ylpeä omistaja palvelija kiittää ja kuittaa!


3.12.2021 Vappulan Itsenäisyyspäivän viikonloppu, kouluvalmennus täyttöpohjalla, valmentaja Elli Liekkiharju.

Kouluvalmennus oli juuri se mitä tarvitsimme nyt, sillä tuttu valmentajamme oli kehdannut muuttaa naapurimaahan juuri tärkeiden arvostelujen ja kilpailuiden alla. Greta oli kuin ajastettu dynamiittipötkö, mutta oma fiilikseni päivästä oli yllättävän valoisa. Kävelimme Vappulan vanhemman ja pienemmän maneesin uraa pitkin pitkin ohjin, katsomossa istui muutamia ihmisiä. Alkuverryttelyt oli tehty omatoimisesti, ne olivat sujuneet Gretan tuntien yllättävän rauhallisissa merkeissä. Liekkiharjun Elli seurasi ratsukoita alusta asti mietteliään näköisenä, tuntui, että hän ei kärkkynyt meitä kovin paljoa joten uskalsin haahuilla pitkin ohjin pitkin maneesia ja antaa tamman tutustua kaiteilla roikkuviin loimiin ja pitkien sivujen peileihin.

“Aletaanhan hommiin”, Elli vihdoin havahtui mietteistään. Hän ohjeisti kolme ratsukoista toiseen päätyyn pääty-ympyrälle, kaksi sai jäädä oven puoleiseen päätyyn. Me päädyimme kaksistaan toisen ratsukon kanssa, hyvä niin sillä Gretan hännässä ei ollut punaista nauhaa ihan turhan tähden.

Tehtävänä oli siirtymisiä käynnistä raviin ja päin vastoin. ”Valpuri, muista ulko-ohjan tuki. Nyt Greta puskee lapa edellä. Hyvä! Sitten käynti, yks, kaks, kolme, neljä.. Kolme askelta käyntiä vain. Tarkkuutta!” Elli ohjeisti kuulokkeeseen, jollaiset ratsastajille oli jaettu ennen valmennuksen alkua. Taiteilin kieli keskellä suuta ratsuni selässä, sillä katsomon ensimmäisellä rivillä istuvalla naisella oli kirkkaankeltainen, kahiseva sadetakki josta tamma ei saanut millään silmiään irti. Kun ravisiirtymiset alkoivat sujua, lisättiin jumppaan vielä vähän mausteita. Ympyrän joka neljänneksellä väistätettiin hevosen etu- tai takapäätä. Yhdellä neljänneksellä etupää sisään päin, seuraavalla ulospäin ja niin edelleen. Greta kavahti takin kahinaa joka ikinen kerta kun olisi pitänyt väistää sisäänpäin katsomon puolella, ja siksi sain taas keskittyä tehtävääni ihan tosissani.

Hevoseni oli hyvin valpas ja se katseli ympäristöään vähän turhan kärkkyvänä kaiken säikkymisen arvoisen varalta. Pääsimme pois ympyröiltä ja hyödynsimme seuraavaksi koko maneesin alaa. Elli ei päästänyt meitä helpolla, sillä seuraava tehtävä sisälsi monta eri osa-aluetta. Pitkän sivun lopussa, oikeastaan kulmassa tehtiin voltti ja heti perään puolivolttia harjoitusravissa. Puolivoltilta ratsastettiin jokusen askelta luotisuorina, josta tehtiin pohkeenväistöä kohti E:tä. Pohkeenväistön jälkeen ratsastettiin harjoitusravissa kohti lyhyttä sivua, kulma oli tärkeää ratsastaa hyvin. C:ssä tarkka laukannosto ja laukkavoltin jälkeen tarkka siirtyminen raviin pisteessä. Se tuotti meille eniten hankaluuksia, sillä katsomosta häiriintynyt Greta ei vastaanottanut epätoivoisia pidätteitäni ajoissa ja normaalisti ihan herkkä koulutammani jyräsi eteenpäin kuin turraksi ajettu ratsastuskoulun hevonen. Kulman jälkeen suoristus, pitkällä sivulla lisättyä ravia ja jälleen voltille. Olisin yksin ratsastaessani varmasti unohtanut osan, mutta onneksi meitä oli muitakin ja pystyin lunttaamaan muilta seuraavan liikkeen.

“Puolipidäte! Istu kunnolla alas ja hidasta, nyt se yrittää taas rykiä”, Elli ohjeisti seuratessaan meitä ravilisäyksen jälkeen. “Oho, nyt tuli voltille kokoa”, nainen vähän naurahti, kun Greta keksi että sadetakkinaisen takki kahahteli taas sen takana. Onneksi pohkeenväistö sujui parin haparointikerran jälkeen hyvin. “Laukkavoltilla muista taas ulko-ohjan tuki tai se ei taivu niin kivasti”, Elli sanoi. Hän seurasi meitä yksitellen pää kenossa. Luulen, että hän on pitkän niskahieronnan tarpeessa tämän valmennuspäivän jälkeen. “Hienoa, te voitte Gretan kanssa lopetella, se on tehnyt nyt ihan erinomaista työtä viimeiset väistöt ja ravilisäykset. Laukassa saisitte vielä kotona harjoitella herkkyyttä, se vaikuttaa innostuvan siitä niin ettei tajua jarruttaa tai koota itseään”, Elli sanoi ja siirsin hevostani pikkuhiljaa käyntiin. Lopulta kaikki olivat saaneet tehtävän suoritettua valmentajaa miellyttävästi. Saimme kaikki loppuverkkailla omassa tahdissa. Olipa kiva käydä pitkästä aikaa ulkopuolisen valvovan silmän alla valmentautumassa Gretan kanssa, siitä on varmasti hyötyä loppuviikkoa ajatellen.