| Nimi | Istara v.d. Nevel | Syntynyt | 13.06.2022 Alankomaissa, 4-vuotias |
| Rotu | Hollannin puoliverinen | Kasvattaja | Stal Nevel (VRL-14627) |
| Väri | Ruunivoikko, piirto, sukat | Omistaja | Stal Hartholt (VRL-14900) |
| Säkä | 167 cm | Rekisterinumerot | VH22-012-0130, #PKK |
| Sukupuoli | Tamma | Koulutustaso | Tavoite Grand Prix |
Tara on ollut varsasta asti iloisen utelias linssilude, eivätkä vuodet ole muuttaneet sitä yhtään. Ruunivoikko on epäsuorasti nimitetty talin maskotiksi ja se hoitaa työtään ahkerasti hamuamalla jokaisen sen karsinan ohi kulkevan ihmisen taskuja ja käsiä. Se on aina pitänyt huomiosta ja hellyydestä, eikä kaihda vieraidenkaan ihmisten rapsutuksia vaan saattaa jopa puskea päätään heidän syliinsä. Vaikka se onkin täynnä nuoruuden energiaa ja on hyvin liikkuvainen ja häsläävä, ei tamman hallitsemiseen vaadita kovia otteita vaan se toimii parhaiten pehmeän määrätietoisissa käsissä.
Satulan alla ruunivoikosta on muovautuvassa hieno ratsu. Se on luonnostaan varovainen ja ilmava hyppääjä joka haluaa aina pistää parhaansa peliin, ja jos rastastaja osaa tukea sitä tarpeeksi eikä jää nipistämään suusta tai puristamaan polvilla esittelee Tara parhaimmillaan jo eri pätevää tekemistä. Estekentällä se on kilpailuhenkinen ja terävä, sileällä se vielä etsii tasapainoa ja kärsivällisyyttä.
Tara on melko hevosneutraali eikä välitä kenen kanssa tarhaa tai jakaa kentän. Se osaa kyllä näyttää kaapin paikan jos sen silmille oikein hypitään, mutta sen verran pehmoinen se tuuppaa olemaan että tamman tarhaseura on parempi valita tarkkaan ettei sitä retuuteta kuin märkää rättiä.
|
i Beaufort kwpn, ruunivoikko, 169 cm |
ii Brocciu kwpn |
iii Bleu De Gex kwpn |
|
iie Junno kwpn |
||
|
ie Cabona kwpn |
iei Eirico kwpn |
|
|
iee Breonna kwpn |
||
|
kwpn, rautiaankirjava, 162 cm |
ei Wicked One kwpn |
eii Venom U kwpn |
|
eie Killer Queen kwpn |
||
|
ee Only Angel kwpn |
eei Lost Boy kwpn |
|
|
eee Cherry kwpn |
Jälkeläiset
| 00.00.2000 | Nimi | Isä | Omistaja |
| Iaokim |
| Pvm | Paikka | Jaos | Luokka | Sijoitus |
| 04.08.2022 | Young Horse Champions | Villit | 90-100 cm | 3/8, 0 vp 70.463 s |
| 05.08.2023 | Kalopsia-areena | Villit | 80 cm | 8/16 |
| 05.08.2023 | Kalopsia-areena | Villit | 100 cm | 8/25 |
| 26.08.2023 | Kultasaari Cup 2023 | Villit | Prix de Naturpa 110 cm | 16/25 8 vp 71.214 s |
| 24.09.2023 | Åland Weekend 2023 | Villit | Medium Tour 100cm | |
| 24.09.2023 | Åland Weekend 2023 | Villit | Amater Tour 110cm | |
Kilpailee porrastetuissa, katso ajankohtainen tilanne VH-profiilista
PÄIVÄKIRJA
Istaran tarina alkaa olla jo klassikko. Ensin Elaine näkee hevosen, sitten miettii saisipa siitä hienon varsan ja lopuksi pistävää viestiä menemään. Tällä kertaa ihastusta aiheuttanut tamma oli Stal Nevelin Fine Line, joka kiinnitti Elainen huomion potentiaalillaan vaikkei sillä ehkä ollutkaan vielä ihmeellisempää näyttöä. Tottakai tamma vielä pisteenä i:n päällä ihastutti kauniilla karvapeitteellään, joka ei koskaan ollut negatiivinen tekijä näitä päätöksiä tehdessä. Yhdistelmän pariksi valikoitui saman tallin Beaufort kasvattajan suosittelemana, ja varsan oli määrä syntyä kesäkuusta.
Kun sähköpostiin sitten kilahti kuvia ja myöhemmin kutsu tulla ruunivoikkoa katsomaan, oli Elaine jo etukäteen aivan myyty. Ruunivoikko tamma oli vankkarakenteinen, liikkui toki hoippelon varsamaisesti mutta näytti silti pysyvän hyvin pystyssä suorin jaloin.
Olihan sille hevosen ostamiselle ihan oikeitakin syitä. Hartholtiin kaivattiin uutta verta ja Elaine oli jo pitkään kaivellut tuttuja ympyröitä sopivien vanhempien toivossa. Myös Nora kiinnostui projektista ja osti Tarasta osan itselleen, ja kaksikon on tarkoitus kivuta nuorten luokkien kautta Grand Prix-tasolle.
Syyskuu 2023 – Maastossa, satulassa Nora Visser
Kun mä avasin karsinan oven mua katsoi sahanpuruinen ja takkuhäntäinen peikko, mutta 20 minuuttia myöhemmin mä talutin tallista harjatun, sileäjouhisen ja varustetun tamman jonka pystyi jo melkein ottamaan tosissaan. Itse mä olin aika rähjäinen, mutta heinänkorret hiuksissa ja hevosesta lähtenyt pöly ratsastushousujen reisissä nyt oli osa hevosihmisen arkea. Elohopea oli vähän plussalla, mutta olin heittänyt Staran selkään enkkuviltin ja käynyt pukemassa paksun vaaleanpinkin tuulitakin ja nahkarukkaat.
Maneesi ei houkuttelut viikonlopun aamupäiväruuhkassa, joten nousin ratsaille tallin pihassa ja suuntasin metsäpolulle joka johti kierrokselle kenttäesteradan ympäri.
Tavallisesti mä olisin viestittänyt Rikeä laittamaan hepan valmiiksi, mutta aikaa oli joten olin itse hakenut Taran tarhasta ja laittanut sen rauhassa kuntoon jutustellen Adan kanssa joka siivosi tyhjän tammakäytävän karsinoita radion pauhutessa. Mulla oli hyvä olo, hymyilytti kun katselin kauniin ruskan sävyisiä maisemia tutuiksi tulleiden hiekanväristen korvien takaa. Tarakin pärskähteli ja venytti askeltaan.