Priitu

Ei meriittejä

Nimi	Ionin Punaleski	Syntynyt	18.05.2018
Rotu	Suomenhevonen	Kasvattaja	Ionic (VRL-00329)
Väri	Voikko	Omistaja	Ratsukuja (VRL-14900)
Säkä	159 cm	Rekisterinumerot	VH19-018-0726
Sukupuoli	Tamma	Koulutustaso	–

Luonne

Perusluonne: Vartija: Kunnioitan perinteitä ja lakeja, ja minulla on selvät normit ja uskomukset. Odotan muilta samaa, eikä minulla ole kärsivällisyyttä tai ymmärrystä yksilöille jotka eivät arvosta näitä systeemejä/järjestelmiä.
Omituisuus: On kaikessa tallilla tapahtuvassa heti ensimmäisenä mukana
Pahin pelko: Pienet koirat
Laumassa käyttäytyminen: Ikuisesti nuori. Rakastaa muiden lauman hevosten kanssa leikkimisestä.
Hevonen vastaan ihminen: Helppo hoitaa/siistiä?
Lempiruoka: Banaani
Jos voisin puhua, suosikkisanontani olisi: “Vanhassa vara parempi – se vanha satula tuoksu mun mielestä paljon paremmalta kuin se uusi, joka haisee kaupalta”

---

i Lännen Lokari 162 cm, rt	ii Jännäpeli 168 cm, rt	iii SK Pelimies 165 cm, rt
		iie Jännitejako 157 cm, rt
	ie Iitintiltu 155 cm, rt	iei Visakuitti 159 cm, rn
		iee Ikurin Impi 155 cm, rt
e Kullantöyrään Kinuskimansikka 157 cm, mvkko	ei Kylänpään Urhokas 163 cm, m	eii Urhon Askel 158 cm, rn
		eie Karjalan-Heili 160 cm, m
	ee Vallaton Vadelma 154 cm, vkko	eei Savikon Villitys 155 cm, rt
		eee Vattumato 150 cm, vkko

s. 18.01.2021	Ionin Astrakaani	i. Myrskylän Liekki	om. Myrskylä,
s. 22.04.2021		i. Ionin Iku-Turso	om.
s. 00.00.2022		i.	om.

Lokarin isä Jännäpeli on varsin isokokoinen työhevosori, voimaa kuin pienessä kylässä. Se on ollut suosittu työhevospuolen siitosori, mutta työhevosten lisäksi sen varsoista löytyy ratsuja ja valjakkohevosia. Jokunen on raveissakin startannut, mutta ihmeempiä loistojuoksijoita se ei ole jättänyt. Ei sillä että kukaan varsinaisesti olisi sellaisia odottanutkaan. Jännäpelillä itsellään on joitain sijoituksia työhevoskilpailuista.

Emä Iitintiltu on myös työhevonen, joka on tehnyt pitkän päivätyön pienen luomutilan kirjaimellisena hevosvoimana. Sillä on kylvetty, äestetty, jyrätty, kynnetty sekä yksin että parissa tilan ruunan kanssa. Talvisin se toimi naapurin hevosmetsurin työkaverina, edelleen saman ruunan kanssa. Tämä samainen ruuna olisi kuulemma ollut mieluusti kätilönäkin Lokarin syntyessä ja oli pikkuoriille kiltti, mutta jämäkkä setähahmo.

Isänisä SK Pelimies on Saukkoisten Kartanon kasvatti. Saukkoisissa kasvatetaan pääasiassa ravureita, mutta kaikki kasvatit eivät suinkaan ole niistä parhaiksi raviperiyttäjiksi tiedetyistä sukulinjoista vaan siellä kokeillaan välillä valtavirrasta poikkeavia yhdistelmiä. SK Pelimies on yksi tällainen, sen emä on kyllä juoksijatamma, ihan hyväkin sellainen, mutta isäksi valikoitui erisukuinen monipuolisuusihme, joka ei niinkään loistanut radoilla, mutta toimi ratsuna ja valjakkohevosena paremmin.

SK Pelimies itse starttasi raveissa, mutta ura jäi vaatimattomaksi ja se myytiin 7-vuotiaana Saukkoisista pois. Ensimmäinen omistaja koulutti siitä ratsua itselleen, mutta ratsu-urakaan ei juuri lähtenyt lentoon. Parin välikäden kautta se päätyi valjakkoharrastajalle, jonka kommentti oriista oli, että nöyrä on ja hyvä vetämään, mutta nopeudesta uupuu. Sen sattui kuulemaan eräs työhevosharrastaja, joka etsi juuri korvaajaa vanhalle hevoselleen. Valjaisiin ja vetämään Pelimiestä ei tarvinnut opettaa ja se toimi ensimmäisestä kerrasta lähtien kuin ihmisen mieli pellolla ja metsässä. Myöhemmin se kantakirjattiin peräti ykkösellä työhevossuunnalle ja tällöin se alkoi myös kiinnostaa todenteolla tammanomistajia.

Isänemä Jännitejako on työhevostamma, ykkösellä kantakirjattu ja varsin arvostettu työlinjan siitostammana.

Iitintiltun isä Visakuitti oli ravihevonen ja varsin menestynytkin sellainen. Se juoksi hyvän ennätyksen ja kohtuullisesti rahaa. Se kantakirjattiin kakkosella ja myöhemmin se palkittiin myös jälkeläisistään, joita se on jättänyt melko paljon ja useimmat ovat menestyneet raveissa.

Emänemä Ikurin Impi polveutuu erittäin suositusta työhevos-tammalinjasta, jonka vesat ovat tuttu näky työhevosina, mutta myös muissa lajeissa. Niin kuin nyt Ikurin Impi: sen vanhemmat olivat työhevosia, isä kävi raveissakin koittamassa rahkeitaan jonkinlaisella menestyksellä, mutta Ikurin Impi itse oli vallan mukava tuntihevonen ja pärjäsi kouluradoilla tuntiratsastajien kisahevosena. Eihän se helppoja luokkia kummempaan koskaan taipunut, mutta silti sen liikkeet olivat varsin mukavat suomenhevoselle ja vielä työsukuiselle. ©S/Ionic

---

---

Päiväkirja

---

00.00.2000