Ratsukuja sijaitsee virtuaalisessa Pohjois-Suomessa, Lapin maakunnan alueella aivan Rovaniemen kupeessa. Sinne ajaa keskustasta alle puolessa tunnissa ja liikenneyhteydet ovat verrattain hyvät. Tallille johtavan tien alussa on kämäinen bussipysäkki.
Ratsukujan kokonaisuuden ensimmäinen rakennus, navetta eli nykyinen talli, on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Sen jälkeen pihapiiri on aidattu, aita on paikoin purettu, 1940-luvulla rakennettiin auton mentävä tie navetalle ja sen varrelle pystytettiin keltainen rintamamiestalo. Kun lähipelloilla ja laaemmalla alueella alettiin viljellä enemmän, rakennettiin konehalli (nyk. maneesi), mutta alue autioitui täysin 1980-luvun puolivälissä ja rakennukset rintamamiestaloa lukuunottamatta seisoivat tyhjillään lähes 30 vuotta.
Inari osti rintamamiestalon ja sen suuren tontin ja navetan itselleen 2010-luvun alussa. Sittemmin ennen niin uudenkarhea, punainen maali on ehkä vähän rapistunut, mutta talli palvelee yhä asukkejaan eikä uusintaremontille ole vielä kuin esteettisiä syitä.
2020 loputkin navettakopit nikkaroitiin tilaviksi karsinoiksi ja viiden karsinan tallista tuli 20 karsinan väärti. Konehallistakin tehtiin samoihin aikoihin ihan tilava maneesi jonne kelpaa paeta lumituiskuja ja kaatosateita.
Yksärikäytävä on tallin navettaosan siipi jossa on toinen kerros. Se on vanha, maalaishenkeä huokuva ja talviaikaan kelmeässä valaistuksessa vähän karmiva tai ankeakin käytävä jonka molemmin puolin on tilavia karsinoita, yhteensä 12. Yksityistallin puolella on myös pesupaikka. Tuntiratsastajilla on harvoin asiaa yksityispuolelle ja hyvin sääntöä noudatetaankin, mutta joskus uteliaat hoitajat pääsevät tai livahtavat katselemaan yksityisiä ylpeydenaiheita kalterien lomitse.
Tunstarikäytävä on 2020 valmistunut 8 karsinan siipi, joka jatkuu aulasta pieneksi käytäväksi jonka molemmin puolin on tilavat ja ehkä yksityispuolta vähän freesimmät karsinat ja päädyssä ovi josta pääsee nopeinta reittiä kentälle ja takatarhoille. Siellä pitävät majaa asiakastyötä tekevät hevoset. Käytävän päässä on vesipiste ja sitä vastapäätä asiakashevosten satuloita, suitsia, suojia ja valjaita. Myös yhdet koppakärryt ovat talviteloilla valjasnaulakkojen luona.
Toimisto on tallin tuntsaripään käytävän viimeinen ovi WC:n ja kuivaushuoneen jälkeen. Inarin muutamaneliöinen valtakunta jossa on mahonkinen pöytä, nojatuoli, kirjahyllyjä, pölyiset matot ja paljon paperia. Toimistosta pääsee satulahuoneeseen ja toisinpäin, mutta ovi on lukossa. Tallinpuoleisen oven vieressä olevalle ilmoitustaululle ilmestyy
Heinävintti on Ratsukujan toisessa kerroksessa ja sinne pääsee sekä satulahuoneesta tikapuita pitkin että ulkoa jykevää, betonista lastaussiltaa pitkin. Lastaussillan puolella on lantala ja muu heinävintti on, kuten nimikin jo sanoo, heinävarastona. Yhdellä seinustalla on myös yksi hyllykkö täynnä tarpeetonta tai vanhaa tavaraa ja heinävintillä säilytetään myös kesäisin rekeä ja talvisin koppakärryjä ja valjaita. Yksityiskäytävän sivuoven yläpuolella on luukku josta tallimestarit yleensä tiputtavat heinät tallin puolelle, eli kannattaa aamutuimaan olla varuillaan ettei jää heinälastin alle. Luukku on tottakai myös oiva paikka salakuunteluun…
Satulahuone ja seuris, tallin sydän ja sitä rataa. Siellä on paitsi rivillinen satuloita, suitsia ja milloin mitäkin hilavitkuttimia, myös sohva, kahvinkeitin, mikro, jääkaappi ja pöytä. Jos talli on muuten autio, satulahuoneesta löytyy todennäköisesti aina arki-illoin joku ja pannussa on kahvia sitä tarvitseville. Tunnelma on viihtyisä, narisevia ja kylmiä puulattioita peittää räsymatot ja hirsiseinillä on kuvia tallin edesmenneistä ja nykyisistä hevosista. Patterin päällä makoileva tallikissa Miko viihtyy harvoin sylissä, mutta välillä sekin rohkaistuu kehräämään jalkojen päälle. Yksityishevosten omistajille on yhdellä seinustalla lukkokaapit ja satulatelineet on nimetty pienin nimilapuin. Myös opetushevosten harjasangot ja kaikki siivousvälineet satulasaippuasta moppeihin löytyvät satulahuoneesta.
Maneesi on 25×50 leveä ja pitkä ja siinne mahtuu tilavasti yksi tunti tai muutama itsenäinen ratsukko. Pohja on purua ja seinät betonia, päädyssä on katsomo johon mahtuu kolmisenkymmentä ihmistä. Ikkunoita molemmilla lyhyillä sivuilla. Lyhyellä sivuilla katsomoa vastapäätä peilit. Estekalusto löytyy maneesista katsomon alla olevasta varastosta ja kuuluttajan koppiin kulkee portaat katsomon sisäänkäynnin luona.
Kenttä on 25 x 60 leveä ja pitkä lankuin aidattu ulkoratsastusalue. Sitä lanataan ja huolletaan maneesin tapaan säännöllisesti, talvikunnossapito on kuitenkin hankalaa ja usein se on kylmimmät kuukaudet poissa aktiivisesta käytöstä. Kesäisin sitä kastellaan ettei pohja pölyttäisi aivan järjettömästi. Kentälle mahtuu tilavasti yksi tunti tai muutama yksityisratsukko.
Tarhat ovat pihattostandarditkin täyttäviä, suuria metsätarhoja joissa on vaihtelevaa maastoa ja paljon tilaa peuhata. Heinä ripustetaan verkoissa puihin ja suuret vesiastiat täytetään käsivoimin.
Maastot ovat laajoja ja monipuolisia, sillä Ratsukujan ympärillä on laajoja peltoteitä, hiekkateitä, metsää ja muutaman kilometrin päässä lampi jossa voi uida ja kahlata. Maantien takana on lisää metsää ja peltoa (kesäisin laitumia), mutta pian myös asutusta ja lähimarket.
Päätalo, eli Inarin keltainen rintamamiestalo. Tallitien varrella parinsadan metrin päästä parkkipaikasta. Kotoisa kaksikerroksinen rakennus jossa on kuisti, suuri tupakeittiö ja uuni. Olohuoneessa on sohvaryhmä, eteisessä useammat kengät sikin sokin ja huoneistossa vilinää sillä siellä asuu Inarin lisäksi nahkacollie Reine ja kolme kissaa. Kuistin ovi on harvemmin lukossa ja usein kukkaruukussa on piilotettuna tallin ja etuoven avaimet hätätilanteita varten.
Juvala, naapuritalli jonka omistajat Inari tuntee. Pieni yksityisomistuksessa oleva talli jonka maneesia ratsukujalaiset käyttivät ennen omansa valmistumista. Sinne ajaa Ratsukujan parkista kymmenen minuuttia ja 5km matkan ratsastaa tai kävelee puolessa tunnissa. Juvala on pieni keltainen rakennusrykelmä jossa asuu vakituisesti muutama lämminverinen ja pari ponia sekä erinäisiä vuokralaisia.