Jotkut ihmiset keräilevät harvinaisia postimerkkejä, Elaine keräilee toinen toistaan oudomman värisiä hevosia. Niin Viktor tapasi sanoa, ja jälleen kerran quota osoitti itsensä todeksi.
Vaikka Viktor olikin hyväsydäminen ihminen joka rakasti hevosia ja oli itsekin tehnyt ostoksia sydän eikä aivot edellä, oli hän silti korkeatasoisen estetallin omistaja. Hevoskaupoilla oltiin aina tietäen sen riskit, ja päivänselviä lisäriskejä piti välttää jotta koko bisnes pysyi kannattavana. Joskus myytiin sikaa säkissä ja se piti tunnistaa ettei jäänyt ansaan, ja Viktor luuli kouliintuneensa vuosien saatossa sille tasolle että osasi. Hän odotti Elainelta samaa, joten kun yksi… kaunis päivä… hän näytti miehelle ilmoitusta luoja-ties-minkä-värisestä tammasta, meni hän sanattomaksi. Luultavasti ensimmäistä kertaa heidän pitkän uransa aikana hevosvälityksessä Viktor epäili, että Elaine, nainen jolla oli kuuluisa kuudes aisti raa’an lahjakkuuden tunnistamisessa sieltä missä sitä ei pitäisi edes olla, oli vihdoinkin seonnut nupistaan.
Tietokoneen näytöllä oli nimittäin… näky. Näky, jonka sen myyjä kertoi puhelimessa olleen peräisin ikävästä sattumasta. Koska sattumaa sen parempi oli ollakin, että tuiki tavallinen knabstrupinhevonen astuu pramean Grand Prix-tason estehevosen. Eihän kukaan sellaista terveessä järjessään suunnittelisi.
No, sattuma oli tapahtunut ja sen kanssa elettiin. Maximan kasvattaja ei kuitenkaan sen kanssa enää halunnut elää, joten hän oli iskenyt kolmekesäiseen tammaan huokean hintalapun ja toivoi sille hyvää jatkoa.
Elaine oli myönnettävästi vähän pehmeämpi ja helpommin mukaansa vietävämpi hevosten ostaja, mutta ei hän silti mieltänyt itseään miksikään hevosten suojelusenkeliksi joka noukki kaikki rumat ankanpoikaset siipiensä alle. Viktorille hän kuitenkin joutui vakuuttelemaan, ettei Maximan kanssa kyse ollut juuri siitä. Alitajunta sanoi että takaraivossa oleva aavistus ei ollut tarpeeksi hyvä syy pistää rahaa tiskiin, mutta aavistus yhdistettynä myynti-ilmoitukseen liitettyihin videot saattoi hyvinkin olla . Vaikka ne olivatkin vain videoita, pystyi hän jo niiden välityksellä tunnistamaan ne lupaavat pilkkeet joita nuorista GP-lupauksista niin kuumeisesti etsittiin. Hän näki tasapainoisen hevosen ilmavalla, erinomaisella hyppytekniikalla ja kolmella puhtaalla askellajilla, ja se oli tarpeeksi valikoimaan myyjän puhelinnumeron vastaajasta vaikka hän tiesikin mitä siitä todennäköisimmin seuraisi.