Kertoja Elaine Gerts, sijainti Alankomaat.
Kisoihin lähtö oli aina joissain määrin stressaavaa, mutta tällä kertaa olivat lähtöhetket aiheuttaa Elainelle aivan erityisen harmaita hiuksia. Ehkä hän oli tullut vanhaksi tai sitten tavaran määrä oli vain lisääntynyt, mutta kahta hevosautoa pakatessa punainen lanka lipsui kaikkien käsistä ja jokainen sai välillä pysähtyä päätään raapien pohtimaan mikä puuttui tai oliko jotain ylimääräistä eksynyt mukaan. Oli nimittäin päässyt käymään niin, että lähes koko talli oli lähdössä samoihin kilpailuihin. Samaan aikaan. Samalta parkkipaikalta.
Elaine seuraili työkaveriensa ja tuttujensa ryntäilyä ja pohti hymähdellen mitä varsinaisena lähtöaamuna olisikaan edessä. Olihan sitä nyt ennenkin matkustettu, mutta näin suurella porukalla oli aina olemassa riski aikataulujen venymisestä ja muista esteistä. Sen ja erityisesti nykyisen tauti- ja maailmantilanteen valossa olikin ihan mukavaa, ettei kilpailuihin lähtö edellyttänyt rajanylitystä vaan edessä oli pelkkä parin tunnin ajo Rottendamiin.
Matkaan oli lähdössä paljon ensikertalaisia ja raaempia hevosia, mutta oli seassa myös pääluokissa sijoituksia havittelevia konkareita mukaanlukien Sigrane joka oli viimevuonna sijoittunut toiseksi 150 senttimetrin luokassa ja debytoisi nyt Comber Cupin pääluokassa kovin odotuksin. Kilpailu tulisi olemaan jälleen kova – saapuisivathan mittelöön maailman huippuratsukot – mutta Elainella oli käsillä olevia hevosia ja ratsastajia katsellessa ihan toiveikas olo. Pohjatyö oli jo tehty ja nyt mentäisiin vain tekemään parhaansa ja nauttimaan suuren maailman kisaglamourista pitkän treenitalven jälkeen.
Tallille oli saapunut myös pari ulkomaalaista ratsukkoa etukäteen aikeissa treenata täällä ja lähteä sitten kilpailemaan ilman matkastressiä ja levänneiden hevosten sekä tukijoukkojen kanssa. Yksi näistä oli Elainen kummipoika hevosineen. Vaikka tulinen ruunikko ei ollutkaan vakuuttanut viimekaudella, toivoi Elaine nyt Priskalle ja Bastille edes siedettävää menestystä ja hyvää kokemusta. Sebastian oli tehnyt viimeisen kahden vuoden aikana paljon töitä tamman kanssa, ja vaikka tulisen lohikäärmeen taltutus oli vieläkin hieman kyseenalaisessa tilassa oli näkyvää kehitystä tapahtunut. Suuresta persoonastaan huolimatta tamma osasi nyt pysähtyä kuuntelemaan, ja rauhallisessa mielentilassa se olikin osoittanut kykenevänsä laadukkaaseen tekemiseen. Tiistaina se oli hypännyt treeneissä puhtaan ja selkeän radan viikonlopun kisatasolla, ja Suomessa tehty ahkera valmentautuminen ja kilpailu olivat kylväneet siementä ja siedättäneet kipakkaa ruunikkoa ruuhkaisiinkin maneesioloihin.
Oli sovittu että kaksikko hyppäisi tutun ja turvallisen metrikahdenkympin, mutta sadankolmenkymmenen senttimetrin luokka oli molemmille ensimmäinen laatuaan näin virallisissa kilpailuissa. Ei siinä, Priskalta löytyi kyllä skouppia ja Basti oli kehittynyt huimin harppauksin joten Elaine odotti rauhallisin mielin miltä kisatilanne näyttäisi.
Hän ei itse kilpailisi kuin kahtena päivänä, mutta luokkia riitti koko pitkäksi viikonlopuksi ja valmentajan ja hevosenomistajan roolissa hän tiesi tulevansa viettämään paljon aikaa kentän reunalla. Hän olikin kiinnostunut näkemään miltä hänen kasvattiensa debyytit näissä arvokisoissa tulisivat näyttämään: 5-vuotiaaksi kääntyvän Regatin kanssa lähdettiin hakemaan tuntumaa suurempiin areenoihin ilman sijoituspaineita mutta 6-vuotiaalta Vittoriolta odotettiin ihannetilanteessa paikkaa tuloslistojen kärkipäästä. Elaine oli seurannut orin treenejä satulaanlaitosta nykyhetkeen, ja luotti kyllä Rickin ja tämän tiimin sanaan siitä että ori oli valmis siihen mitä suuren areenan puitteet ja huippuratsukkojen vastus vaativat. Ja olihan se: kivisen alun ja pandemia-ajan sairastelun jälkeen päistärikkö oli kunnostautunut silmissä ja osoittanut että skouppia ja hermoja löytyi kyllä tarvittavalle tasolle. Aluksi Elainella oli ollut aikomuksenaan ratsastaa itse kasvattiaan kilpa-areenoilla, mutta kun talli alkoi täyttyä nuorilla hevosilla ja aikaa ei riittänyt kaikkeen oli Rick ojentanut auttavan kätensä ja ottanut pian roolin Vittorion edustus- ja pitkälti kotikuskinakin. Comber Cup oli ratsukon ensimmäinen varsinainen näytönpaikka ja Elaine odottikin innolla mitä tulevan piti.
Jo edellämainitun Sigranen kanssa Elaine ratsastaisi sunnuntaina pääluokassa, ja varsalomalta palannut tamma tuntui olevan mukavassa vireessä. Sillä oli enemmän kansallista kisakokemusta kuin osalla saman tason ratsastajista, mutta tauon jälkeen oli aina hieman kysymysmerkin alla minkälaisen radan se hyppäisi. Lähtöasetelma muistutti viimevuotista – Sigranella oli silloinkin alla tuntuva kisatauko keskellä kautta mutta se oli skarpannut hyvin loppua kohden tuoden kotiin kakkospaikan ruusukkeen. Niinpä nytkin lähdettiin pitämään hauskaa mutta myös hakemaan sijoitusta tuloslistan yläpäästä.